Se on sitten Helsinkiin lähdön aattopäivä tai ilta paremminkin. Olen pakkaillut ja miettinyt mitä mukaan, on se vihonviimeistä hommaa tuo pakkaaminen, aina yhtä vaikeata. Se on vaan että kun on reissunpäällä menee enemmän vaatesta kuin kotona tai sitten pyykkääminen on kotona helpompaa, eikä huomaa vaatteiden vaihtomäärää. Pojat on revetä liitoksistaan, ovat niin villejä. Lämmitimme saunan ja saunattiin niinkuin jokaisena muinakin päivinä, olemme ahkeria saunaajia :=) Kysyin tänään mieheltäni että jännittääkö se leikkausta, hän vastas: "Mitä sitä etukäteen jännitään". Onhan se niinkin mutta miksi sitä pitää vaan jännittää ja vielä enemmän kun lapsi leikataa? Tässäpä pikkasen tuntemuksia lähtö aattona. Toivossa ja uskossa Jeesukseen on turvallista laskea ammattinsa hallitsevien lääkärien käsiin.
Kiitos kun muistatte meitä rukouksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti