Kokkolasta sitten lähdimme lentäen, jälleen kerran kohti Helsinkiä ja tulikin ns. äkkilähtö kun emme saaneet paikkoja suunnitellulle lähtöpäivälle, vaan päivää ennen. Hotelliksi valikoimme candicin mannerheimintieltä, sieltä oli 1,6 km:ä lastenlinnaan kävelyä. Veeti vietti yhden yön sairaalassa koska aamulla piti olla se pään mangneettikuvaus, joka oli hyvä vaihtoehto, Veetin piti olla ravinnotta ja meille oli kuitenkin tärkeä syödä hyvä aamiainen. Lääkäriltä kysyin kuinka suuri on leikattava alue, niin hän sanoi sen olevan noin viiriäisen munan tai peukalon päänkokoinen alue, aika suuri kun ajattelee sen olevan lapsen päässä ja vasemmassa etu otsalohkossa. Sairaalassa olessa sain myös nähdä yhden 7v. pojan joka oli juuri leikattu ja tuli voimakkaasti mieleen aika kun olimme Veetin kanssa Seinäjoella, jolloin Veetille annettiin voimakkaita lääkkeitä eli puhe oli motorista sekä hidasta ja ei oma itsensä, kun on lääkkeen vaikutuksen alainen :=(
Moneen kertaan kävimme leikkausta läpi Veetin kanssa, hoitajien, lääkärien sekä psykiarian kanssa. Veetin opettaja antoi palautetta veetin oppimisesta että on tapahtunut edistystä sekä lukemisessa ja laskemisessa joka on hyvä asia. Niitä taitoja seurataan vielä jatkossakin.
Kotiinlähtö olikin se jännittävintä kun emme saaneet Kokkolaan lentoa vasta kun maanantaille, mutta päätimme lentää Vaasaan ja meidän auto oli sitten Kokkolassa :=) ja lennon järjestäjä, joka hoiti lastenkummit ry, niin unohti Timon lennolta pois ja soitin asiasta hänkin oli " Ei voi olla totta" mutta homma hoitui ja Timokin pääsi kotiin mutta se auto oli Kokkolassa, ensi Kauhavalle Vaasata, jolloin vävy(ehdokas) haki meidät ja tytön autolla sieltä Kokkolaan, jolloin saimme auton ja vihdoin viimein olimme kotona. Kyllä koti on aina koti ja oli ihana tulla kotiin, kallistaa pää omaan sänkyyn, sen kunniaksi leivoinkin muffinsseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti