Diaknoosi 1-4.11.11

Pään MRI-tutkimuksessa nähtiin vasemmalla frontobasaalisesti tyyppi 2-dysgenesiaksi sopiva muutos, joka näyttäisi rajoittuvan yhden sulcuksen pohjaan. Muutoksesta suuntautuu myös juoste kohti ventrikkeliä. Muilta osin aivojen mangneettikuvauslöydös on normaali.
Nyt sitten suomennos :
Pään MRI-tutkimuksessa nähtiin vasemmalla otsalohkotyyppi 2 kehityshäiriöksi sopiva muutos, joka näyttäisi rajoittuvan yhden vaon pohjaan . Muutoksesta suuntautuu juoste eli tie, rata kohti ventrikkeli oli sairaalasanaston mukaan mahalaukku ja niin on minunkin mielestä olisko lääkärin latina mennyt sekasin? mutta loppu onkin selvää suomea:=).
Tämä tuli just postissa HUS:sta .

Hei :D

Tasasen rauhallista on ollut kohtausten suhteen. Työvoimatoimistosta soittivat ja kyselivät tarkemmin tietoja kouluasioista sekä työhakuasioista ja loppuksi työkkärin täti kommentoi että olen työhakukyvytön Veetin tilaan nähden, tietenkään en ole työkyvytön, niinpä nyt sitten olen  appiukon nahottamossa töissä että nyt jostakin jotakin tulisi tiliä. Tänään hain apteekista Veetille lääkkeitä, olen siirtänyt lääkkeiden hakua mahdollisimman pitkään , koska olen odottanut uutta kelakorttia lääkekorvattavuuden vuoksi, eiköhän tänään ollu postissa lappu myöntämissestä ja hain aamulla jo lääkkeet ja maksoin täyden hinnan ja taas hakea korvattavuus  kuittia vastaan lääkkeistä takasin. Eipä tämän kummempaa tälläkertaan, niin joo, ensilumi satoi maahan myös meillekkin päin ja pakkasta tuntui olevan ja joulua pitäisi alkaa valmistella , ruoat ja sun muut. Hyvää joulun odotusta blogin lukioillekkin ja toivomme että Rauha olisi maassa ja ihmisillä hyvä tahto :D

No niin..

Sitä pitäs valmistella leikkaukseen poikaa ja kivat kun lapsoset koulussa puhelevat Veetille että sinä voit kuolla leikkaukseen, jotenkin on julmaa ja kuitenkin totuudenkin mukasta. Oli muuten Veeti pelokkaan oloinen kun kertoi asiasta. Ei siinä auttanut kuin selittää että kuolla voi liikenteessä ja ihan milloin vain, sillä me emme tiedä huomistapäivää. Jokaisessa leikkauksessa on riskinsä. Minä toivoisin ettei tarttis leikata, että lapsi säästyisi siltä kivulta ja kaikelta mitä leikkaus tuo mutta lapsi on onneksi nopea parantumaan ja toipumaan. Nyt Veetillä on korvatulehdus ja saimme kuurin siihen. Meidän oli tarkoitus mennä ottamaan flunssapiikki, mutta nousi kuume ja täytyi siirtää. Eiköhän se taas tästä.

Ratikassa ja lentoasemalla.

Hesan reissusta oleellista.

Kokkolasta sitten lähdimme lentäen, jälleen kerran kohti Helsinkiä ja tulikin ns. äkkilähtö kun emme saaneet paikkoja suunnitellulle lähtöpäivälle, vaan päivää ennen. Hotelliksi valikoimme candicin mannerheimintieltä, sieltä oli 1,6 km:ä lastenlinnaan kävelyä. Veeti vietti yhden yön sairaalassa koska aamulla piti olla se pään mangneettikuvaus, joka oli hyvä vaihtoehto, Veetin piti olla ravinnotta ja meille oli kuitenkin tärkeä syödä hyvä aamiainen. Lääkäriltä kysyin kuinka suuri on leikattava alue, niin hän sanoi sen olevan noin viiriäisen munan tai peukalon päänkokoinen alue, aika suuri kun ajattelee sen olevan lapsen päässä ja vasemmassa etu otsalohkossa. Sairaalassa olessa sain myös nähdä yhden 7v. pojan joka oli juuri leikattu ja tuli voimakkaasti mieleen aika kun olimme Veetin kanssa Seinäjoella, jolloin Veetille annettiin voimakkaita lääkkeitä eli puhe oli motorista sekä hidasta ja ei oma itsensä, kun on lääkkeen vaikutuksen alainen :=(
Moneen kertaan kävimme leikkausta läpi Veetin kanssa, hoitajien, lääkärien sekä psykiarian kanssa. Veetin opettaja antoi palautetta veetin oppimisesta että on tapahtunut edistystä sekä lukemisessa ja laskemisessa joka on hyvä asia. Niitä taitoja seurataan vielä jatkossakin.
Kotiinlähtö olikin se jännittävintä kun emme saaneet Kokkolaan lentoa vasta kun maanantaille, mutta päätimme lentää Vaasaan ja meidän auto oli sitten Kokkolassa :=) ja lennon järjestäjä, joka hoiti lastenkummit ry, niin unohti Timon lennolta pois ja soitin asiasta hänkin oli " Ei voi olla totta" mutta homma hoitui ja Timokin pääsi kotiin mutta se auto oli Kokkolassa, ensi Kauhavalle Vaasata, jolloin vävy(ehdokas) haki meidät ja tytön autolla sieltä Kokkolaan, jolloin saimme auton ja vihdoin viimein olimme kotona. Kyllä koti on aina koti ja oli ihana tulla kotiin, kallistaa pää omaan sänkyyn, sen kunniaksi leivoinkin muffinsseja.

H-hetki.

Suunniteltu leikkauspäivä on sitten varmistunut, se olisi 17.1.2012 ja jollei tule Veetin tilaan muutosta eli epi alkaa tärisityttään oiken pahoin, silloin leikkausta joudutetaan. Paljon olemme saaneet tietoa ja olemme saaneet kysyä asioita mikä meitä askarruttaa ja vieläkin saamme tietoa jos herää kysymyksiä. Minä olen sitä mieltä ainakin itse että ovat viimeistä myöten kokeneita ja ammattitaitoisia lääkäreitä ja hoitajia. Ainakin nyt on paljon turvallisempi mieli kun odottelemme leikkauksen ajankohtaa. Jöran joka on yksi leikkaava kirurgi olimme hänen juttusilla  heti aamulla ja kyllä kolmessakymmenessä vuodessa on tehnyt monia leikkauksia, uskon että Veeti on spesialistien ja ammattitaitoisten käsissä , mutta ei pidä unohtaa että Taivaan Isä on suurin ja taitavin kirurgi joka ohjaa leikkausta.

                                                    Pirke ja Veeti psykiatrin vastaanotolla.

Hyks:ssä

Nyt olemmekin toista päivää lastenlinnassa ja pään mangeettikuva on otettu ja monelta kantilta haastateltu, neuropsykologi ja psykiatri joka haastattelee vanhemmatkin. Sillä on tarkoituksena ettei tulisi lapselle huonoja kokemuksia leikkaukesta ja sekä koitetaan päästä selville mitä lapsi ajattelee tulevaa leikkausta kohtaan. On muuten aika kinkkiset haastattelut. Hyvä että asiaa käsitellään, en laita pahakseni ja Veetillä kun on vielä se mutismi niin se tuo omia haasteita heille ja tietenkin myös meillekkin.