Hei .
Eilen kun olin entisen koulukaverini luona kyläilemässä , se sitten tapahtui, se kaikkein eniten pelätty kohtaus, VOI EI!. Eihän vielä ole toivoa menetetty, mutta jotenkin olen niin toivonut ettei niitä tulisi. Siinä poika leikki ja kasasi palikoista erinlaisia koneita ja kun satuin katsomaan huomasin Veetin tekevän tarkkaa työtä käsillään, siinä samassa hengitys muuttui raskaaksi ja kädet alkoivat vapista ja kohtauksen jälkeen kasvoista väri pakeni täysin ja oli Veeti oli kalpea, miten voi todellakin ihminen mennä niin kalpeaksi kasvoilta. Tajuntaa Veeti ei menettänyt ja kohtaus oli todellakin lyhyt se kesti n. 2-3 sekunttia, Kun kysyi sitten Veetiltä tuliko kohtaus, hän myönsi että tuli. Ei nämä kohtaukset ainakaan ole vaarallisia, mutta toivon todellakin ettei niitä tulisi enään. Odotan aikaa jos vaikka jolloinkin saisi purettua lääkkeitä joko kokonaan pois tai vaikuttavia aineita pienemmäksi. Onneksi on se kotrollikäynti tulossa ja siellä voin antaa tietoa kohtauksesta ja saan enemmän tietoa leikkauksen jälkeisesistä kohtauksista.
Oli kyllä kiva käydä entisen koulukaverin luona kun ei olla nähty ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen, huh, kyllä tuo aika vaan menee nopsaa eteenpäin. Elämä opettaa ja ihmiset muuttuu ajanmyötä, niin kuin myös itse.
T: Aliisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti