Muistan kun ennen lääkitystä Veeti oli kiltti ja nuorempana katsoi isommasta mallia ja teki kaiken perässä, hän oli neljä vuotta nuorempikin silloin, mutta kuitenkin veljekset leikki nätisti ja ihan normi sisarusten touhuilua, kun sitten astui lääkkeet mukaan elämään, alkoi ilmetä PAKOTTAISTA käyttäytymistä, toisen hakkaamista, riehumista, levotonta oloa ja kiusaamista, otin pojan puhutteluun ja kysyin miksi sinä teet niin? pojalta pääsi itku, hän ei varmaankaan itse voinut käyttäytymiselleen mitään, hänelle itselleenkin tuli huono mieli ja tiesi tekevänsä väärin. Eipä lääkäritkään kiellä käyttäytymismuutoksen johtuvan lääkityksestä ja tai aivojen toiminnasta / epilepsiasta. Nyt kun epileikkaus on takana ja kepraa sain päiväannoksesta vähennettyä 500mg poika on pirteämpi ja jaksaa olla innostunut koulussa ja tunneilla mukana , tokikin vielä tulee väsymysaikoja ja Veeti sanoikin että joskus tulee sellaisia pysähdyksiä kun hän on oiken väsynnyt, mutta harvoin ja ei niistä kuulemma haittaa ole, sanoi Veeti itse.
Joskus olenkin miettinyt että, millainen Veeti olisi ns. "terveenä " (laitoin heittomerkkeihin epin takia) hän oli alle vuoden kun ilmeni hengitysvaikeuksia ja todettiin astma, avava tuli kuvioihin mukaan (ei tule nimi mieleen) ja toi ylivilkkautta, ja 3,7v. epilepsia lääkkeet isot annokset, silloin abydan, topimax ja aikaajoin frisium, johtuen vaikeahoitoisesta epilepsiasta. Toivottavasti joskus näen ja saan takasin sen oman itsensä Veetin, toivon todellakin että saisimme purkaa lääkkeet pois ja kohtauksia ei tulisi.
T: Aliisa
Veeti sairastui epilepsiaan kolmen vuoden ikäisenä ja plogini kertoo eri elämänvaiheita, lääkkeiden tuomia sivuvaikutuksia sekä kuvauksia kohtauksista ja pikkasen muutakin.
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
perjantai 26. lokakuuta 2012
Kuulumiset
Hei taas täältä lumisesta eteläpohjanmaalta :=)
Se sitten satoi ensilumen tänne meillekkin, ja sitä tulikin heti 10 cm. Luulempa että se vielä sulaa pois mutta toivottavasti ei kovin kauaan pidä kaamosaikaa meillä vaan valkea lumi antaisi valoa meille.
Epilepsian suhteen meillä on mennyt tosi hyvin. Kohtauksia ei minun havaintoni mukaan ole ollut ja poika on piristynyt ja koulukin on alkanut maistumaan. Koulussa onkin meneillään kertotaulujen opettelua ja hyvin minun tietääkseni on mennyt. Koitamme opetella kertotauluja monella eri tyylillä, pelaamalla ja leikkien sekä tietenkin se opettelukin on pakollista. Koitan pitää yllä kiinnostusta ettei Veeti turhautuisi pelkkään ulkoaopetteluun.
Veeti on ollut kiinnostunut leipomisesta ja eilen leivoimmekin juustosarvia sekä suklaisia keksejä jotka hän itse leipoi ja sanoin vain kuinka paljon aineita pitää laittaa, joka välissä Veeti muisti sanoa kuinka hän tykkää leipoa. Että tällaista nyt .
Talvisin terkuin Aliisa.
Se sitten satoi ensilumen tänne meillekkin, ja sitä tulikin heti 10 cm. Luulempa että se vielä sulaa pois mutta toivottavasti ei kovin kauaan pidä kaamosaikaa meillä vaan valkea lumi antaisi valoa meille.
Epilepsian suhteen meillä on mennyt tosi hyvin. Kohtauksia ei minun havaintoni mukaan ole ollut ja poika on piristynyt ja koulukin on alkanut maistumaan. Koulussa onkin meneillään kertotaulujen opettelua ja hyvin minun tietääkseni on mennyt. Koitamme opetella kertotauluja monella eri tyylillä, pelaamalla ja leikkien sekä tietenkin se opettelukin on pakollista. Koitan pitää yllä kiinnostusta ettei Veeti turhautuisi pelkkään ulkoaopetteluun.
Veeti on ollut kiinnostunut leipomisesta ja eilen leivoimmekin juustosarvia sekä suklaisia keksejä jotka hän itse leipoi ja sanoin vain kuinka paljon aineita pitää laittaa, joka välissä Veeti muisti sanoa kuinka hän tykkää leipoa. Että tällaista nyt .
Talvisin terkuin Aliisa.
torstai 25. lokakuuta 2012
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Touhutalo
Kävimme syyslomalla kokkolassa touhutalossa ja siellä pojat saivat touhuta ja purkaa pikkasen ylimääräistä energiaa jota olikin kertynyt sateisista päivistä.
t: Aliisa
tiistai 16. lokakuuta 2012
Syksy
Hei taas.
En voi olla mainitsematta kuinka tuo luonto vetää puoleensa. Päätimme Veetin kanssa lähteä eräänä päivänä ihan yht"äkkiä pihlajanjärvelle viettämään aikaa ja poimimaan karpaloita. Siellä pyörähti parituntia, ihanan raikkaassa, syksyisessä aurinkoisessa säässä. Me molemmat nauteimme suunnattomasti, mutta taisi olla eräs toinen joka nautti kaikkein eniten, nimenomaan koiramme pate. Pate rakastaa olla metsässä sekä erityisesti pihlajanjärvellä, kun saa hypätä pientä järveä ympäri.
Puolukat on poimittu talvivarastoon ja nyt nautitaan jos on sateetonta ja lämmintä päivisin.
T: Aliisa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)